Haasteita ja huomioita

Jättimäiselle rakennustyömaalle uudiskohteeseen muuttamisessa on omat haasteensa, mutta enpä olisi uskonut että yhden olohuoneen kattovalaisimen löytäminen voisi olla niin vaikeaa.

Kuva täältä

Etsin tyyliimme sopivaa maadoitettua kattovalaisinta kruunukytkennällä. Luulisi olevan helppoa. Näiden tietojen löytyminen valaisinpakkauksista on kuitenkin jotain outoa salatiedettä, johon minä en ole vihkiytynyt. Eikä muuten kokemukseni perusteella ole myöskään K-raudan (Lanterna) ja Prisman (Itäkeskus) myyjätkään. Valitettavasti olen harvinaisen kranttua laatua ja en hyväksy mitä tahansa kattokruunua. Itseasiassa haen jotain mahdollisimman epäkattokruunumaista ratkaisua. Pannassa ovat myös rumat spottilamppuhärvelit ja plafondit. Kaikkein mieluiten ottaisin jonkun linjakkaan riippuvalaisimen joka valaisisi riittävästi, kauniin värisesti ja sopisi jollain tasolla olkkarin yleistunnelmaan. Useimpien mielestäni kauniiden valaisimien kanssa ongelmaksi muodostuu huonekorkeus, joka meillä on se nykystandardin mukainen 2,6 ja rapiat päälle ja itse yli 170cm pitkänä en halua joutua väistelemään roikkuvia esteitä aina kun haluan kävellä olkkarin poikki.
Lisähaasteen lamppuongelmaan tuo se, että katossa on valmiina valaisinpistoke koukkuineen, joka kätevästi rajaa pois kaikki sellaiset valaisinmallit joissa liitäntä tulee katosta sokeripalaan, joka on kätketty pieneen sievään kattoon kiinnitettävään rasiaan.

Kuva täältä

Tänään kokeilin uutta lähestymistapaa ja lähetin Ikeaan kyselyn jossa pyydän luetteloimaan em. kriteerit täyttävät valaisimet. Visiitti valaisinkauppaan olisi varmaankin helpoin ratkaisu, mutta pelkään pahoin että se kävisi myös toisia vaihtoehtoja enemmän lompakon päälle. Netin valaisinkauppoihin turhauduin ensimmäisen kolmen kaupan superhankalien ja jumittavien hakuvalikoiden jälkeen. Kodin1 valaisinosaston myyjien tietotaito on vielä testaamatta, taidan tehdä visiitin sinne sitten seuraavaksi.

Kuva täältä

Eilen illalla kymmenen jälkeen tuli ensimmäisen kerran sellainen fiilis että asutaan kerrostalossa kun ilmeisesti yläkerran naapurit availivat (tora-)ääniään siinä hieman jälkeen kymmenen illalla. Riitaa soviteltiin vielä ilmeisesti hakkaamalla vähän vasaralla seinää tjsp. Olenkin ollut yllättynyt siitä miten hiljaista täällä muuten on. Meillä tosin on tämän yläkerran perheen lisäksi vain yksi seinänaapuri, jonka kanssa yhteinen seinä on suurelta osin keittiön- ja kylpyhuoneen seinämää. Ulkoa kantautuvat rakennustyömaan äänet harvoin yltävät meidän arkimelutason yli ja viereiset rakennustyömaat huomaa lähinnä siinä vaiheessa kun avaa ikkunan/oven tai sinä harvinaisena hetkenä kun pesukone, astianpesukone, vedenkeitin, huippuimuri, perinteinen imuri, tv tai stereot ovat kaikki samanaikaisesti poissa päältä samaan aikaan kun työmaalla työskennellään. Itäväylää en edes huomaisi, ellei se näkyisi olohuoneen ikkunasta. Kalasataman keskuksen räjäytystyöt helisyttävät ikkunoita ja järisyttävät maata muutaman kerran arkipäivässä. Tiedän että kello on vähän yli kahdeksan siitä, kun ensimmäisen kerran jysähtää. Räjäytyksestä varoittava piippaus jää arkimelun jalkoihin, mutta eipä sillä tiedolla näin sisätiloissa sen kummemmin mitään tekisikään. Nihdin kärjessä ajoittain kokoontuvien bombereiden äänet sitä vastoin erottuvat äänimaailmasta aika selvästi satunnaisina viikonloppuiltoina.