Millaista on asua Kalasatamassa?

Tähän kysymykseen olen vastannut lukuisille ihmisille kasvokkain mutta en vielä täällä. Alkuun se tuntui vähän hankalalta, kun piti opetella ulos totutuista rutiineista. Nyt kun käytössä on uudet sopeutuneet rutiinit, on asuminen ja eläminen taas helppoa (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Keskeneräisyys tulee olemaan osana meidän ympäristöä vielä pitkään, mutta pääsemme samalla olemaan osana sitä millainen Kalasatamasta tulee. Kunhan peruspalvelut tulevat lähemmäs ja pihat ja puistot alkavat valmistua, olen varma että täällä viihtyy vallan mainiosti. Seuraava suurempi projekti täällä on varmaankin tuo Kalasataman Keskuksen rakentamisen aloittaminen (kunhan kaavavalitukset saadaan käsiteltyä) ja Itäväylän siirtyminen. Saa nähdä miten paljon se vaikuttaa tähän meidän kolkkaan, joka tällä hetkellä tuntuu aika rauhalliselta ja jopa aika syrjäiseltä. Yhtäkkiä ne huristaakin tuosta ihan vierestä.. Lisäksi meidän talon viereisten tonttien perustusten junttaaminen alkaa varmaan viimeistään syksyllä ja siitä sitten palapelirakentamisen tavoin ne kohoaa hetkessä harjakorkeuteen ja asuttaviksi vuoden 2015 aikana. Samoihin aikoihin pitäisi yhdyssillan Mustikkamaalle olla valmiina.

Olen kotiutunut hyvin. Metroaseman alikulkua kutsumme tuulitunneliksi. Energialaitoksen piipusta tulee höyryä, satuilin Likalle tarinan siitä että naapurin tehdas valmistaa lämpöä ja pilviä. Moikkailen sujuvasti tuttuja rakennusmiehiä ja kutsun tyttäreni kanssa erästä oranssia kaivuria tuttavallisesti Majavaksi. Tiedän mitkä lätäköt ovat sateella liian syviä ja missä voi pomppia ilman että kumpparit hörppää. Pari päivää sitten ulkoiltiin Likan kanssa talon edustalla terassin vieressä ja yläkerran lapset potkulautailivat ohi parikin kertaa iloisesti moikkaillen. Likka totesi että onpas kiva olla täällä omalla pihalla seikkailemassa ja moikkailla noiden naapureiden kanssa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.