Missä te leikitte?

Yhteiskäyttöpihasta onkin ollut jotain puhetta täällä jo aikaisemmin ja se on osoittautunut harvinaisen hyödyttömäksi leikkipaikaksi. Sisäpihalla on siis tällä hetkellä yksi ainoa verkkokeinu, muut leikkivälineet ovat joko aurattujen lumipenkkojen alla tai päiväkodin pihassa. Nyt peräänkuulutankin teiltä lukijoilta ja etenkin vanhemmilta siitä miten te olette ratkaisseet tämän ulkoiludilemman? Paikallinen leikkiseura olisi myös tervetullutta!

Eilen alkuillasta katselin kun talomme vieressä oleva entinen työmaaparkki toimi leikkipaikkana. Siinä kiivettiin lumipenkerettä, tehtiin hiekkakakkuja ja loiskittiin kuralätäkössä. Teki mieli huutaa terassilta että "Hei oottakaa, mekin tullaan sinne!".

Eräs naapuri kertoi että he ovat käyneet leikkimässä alueen toisella työmaaparkkipaikalla lumipenkoissa. Keskustelun yhteydessä sivuttiin myös yhteiskäyttöpihaa ja mielipide oli sama kuin omani: Parhaat leikkivälineet ovat päiväkodin pihassa, mutta koska kyseessä on vuoropäiväkoti niin pihaan ei ole asiaa edes iltaisin ja viikonloppuna.

Mies taas jutteli jonkun toisen naapurin kanssa siitä miten jäitä pitkin pääsisi Mustikkamaalle. Siellä kuulemma olisi hyviä pulkkamäkiä.

Missä te leikitte? Lähdettekö metrolla puistoon johonkin vai oletteko keksineet läheltä jonkun soveltuvan paikan?

Keskeneräinen part 2

Pienten lasten vanhempana tai oikeastaan etenkin äitinä, on tärkeää asua kodissa jossa viihtyy. Kyllä me täällä viihdytään, mutta jotain puuttuu. En tiedä miksi tätä kotia ei ole tullut laitettua ihan vimpan päälle vieläkään. Taulut ja seinävaatteet on ripustamatta ja joillekkin tavaroille en vaan jaksa etsiä omaa paikkaa. Ehkä se on tämän alueen keskeneräisyys, se kannustaa jättämään itsekin asiat vähän vaille valmiiksi. Tai ehkä se johtuu siitä että mielessä pyörii edelleen ajatus siitä, että tässä ei välttämättä olla sitä seuraavaa kymmentä vuotta. Joku itsesuojeluvaisto varmaan estää kiintymästä tähän kotiin liikaa, kun muutto toiselle suunnalle on kuitenkin hyvin todennäköisesti ohjelmassa ennen kun esikoinen saavuttaa kouluiän.

Yhteisöllisyyden rakentaminen naapurustossa on muuten miltei mahdotonta ilman mitään yhteistä tilaa, kuten pihaa. Pientä yhteisöllisyyden tynkää onneksi pitää yllä talon porukan oma facebook-sivusto, jossa voi avata erilaisia mieltä askarruttavia asioita ja lukea toisten juttuja. Rappukäytävän lappusia on myös kiva seurailla. Kiva että joku muukin on kyllästynyt löytämään toisten tupakan tumppeja omalta partsiltaan. Terkut vaan sille naapurille joka polttaa viikonloppuisin sen pari vihreää smarttia tai sätkiä ja heittää tumppinsa meidän terassille. Ehkä mulla on nyt vaan päällä pieni väsymys tähän täysin räjähtäneen näköiseen työmaa-alueeseen. Kuulin jostain (en enää muista mistä), että ensi kesänä olisi tarkoitus panostaa alueen viherpiirteisiin. Puita, pensaita, ruohoa, ihan sama! Kunhan ei enää enempää soraa, betonia ja raksaroskia.

Oma piha olis tosiaan kiva ja aika elokuuhun tuntuu vielä ihan ikuisuudelta. Eikä se elokuu ole mihinkään kiveen kirjoitettu pihan valmistumisaika. Talon markkinoinnissa olisi ehkä ollut sen paljon puhutun autottomuuden sijaan ollut ihan hyvä mainita siitä, että pihaa joutuu odottamaan vuoden. Se on aika veemäisen pitkä aika lapsiperheelle.

Kevään suunnitelma ja siivouspäivä

Kalasatamassakin on näkynyt jo kevään merkkejä. Ikkunat näyttävät kertakaikkisen siivottomilta ja ihmisten ilmoille pääsyyn tarvitaan kahlausvälineet. Verhoja ei ole paljoa tarvinnut viime viikon aikana pitää auki oleskelutiloissa, koska heti ikkunoiden alla on ollut vilkkaasti liikennöity työmaamonttu. Kiivaasti on kaivettu, maahan kaapelia syötetty ja työajan puitteissa me olemme nauttineet keltaisista välkkyvistä diskovaloista olohuoneessamme. Nyt on monttu jo meidän edestä suljettu ja kuoppahommat jatkuvat talojen välissä. Kiinnostaisi tietää millä aikataululla tuota pihaa aletaan valmistelemaan asukkaiden käyttöön. Vaikka nyt näyttääkin taas hieman talvisemmalta kuin viime viikolla, olen jo henkisesti kevätfiiliksissä ja hei, enää kuukausi sen lähikaupan avaamiseen! :)

Joku oli käynyt murjaisemassa vitsin naapuritalon työmaa-aitaan.

Meidän piha. Vaikka sinne ei ole asiaa toistaiseksi kuin rakennusporukoilla.

Viime viikon ihmetys diskovaloineen.

En ole koskaan perustanut pakollisista kevät- tai joulusiivouksista, mutta lämpimän säilytystilan puutteessa tuntuu ajankohtaiselta käydä hieman tarkemmin läpi nurkkiin kertyneitä tavaroita. Muutossa lähti jo suurimmat riippakivet ja nyt olisikin tarkoitus käydä vähän tarkemmin läpi esim. vaate- ja liinavaatekaappeja. Lisäksi järjestelyä ja kevyttä inventaariota kaipailisi lastenhuone sisältöineen, kirjahylly ja random sälä. Myös vinyylit pitäisi käydä vihdoin läpi ja digitoida tärkeimmät.

Tavoite olisi päästä osallistumaan kevään Siivouspäivään. Siivouspäivän talkookutsun mukaan tapahtumaa olisi tarkoitus kehittää siten, että tarjonta ja kysyntä pääsevät kohtaamaan entistä helpommin. Myytävistä tavaroistaan voisi ottaa kuvia ja ne näkyisivät listauksessa nettisivuilla, jolloin olisi helpompaa lähteä täsmäiskulle sen sijaan että menee katselemaan mitähän mahtaa löytyä parista lähimmästä paikasta. Tämän luulisi helpottavan myös vähän suurempien esineiden, kuten huonekalujen myyntiä/ostoa. Listaukseen pääsee myös kirjoittamaan sen mitä omassa myyntipisteessä on kaupan. Siten levyjä etsivät eivät turhaudu vaateviidakossa ja lasten tarvikkeetkin löytävät paremmin ostajansa. Kelien suosiessa meidän siivouspäiväämme vietetään tuolla asuntomme kadunpuoleisella aurinkokannella. Tervetuloa moikkaamaan!